Hetkittäiset tuokiokuvat pyörivät mielessä ja elämä tuntuu etäiseltä
En tiedä, kuinka muuten kuvailla tätä tunnetta.
Usein tuntuu siltä, etten osaa tuntea elämää koko kehollani - ja samaan aikaan jokainen pienikin yksityiskohta iskee mieleen kuin pieni ydinräjähdys.
Kun pitäisi miettiä perunoiden kuorimista, mielessä pyörähtävät ekan luokan kevätretki, yliopistokirjaston kattopaalut ja joku tuntematon ostaripultsari.
Välillä tuntuu siltä kuin olisin elänyt tämän elämän jo ja ei olisi enää mitään todellista saavutettavaa. Oudon jäähyväismäinen olo.
Selvennetään vielä, etten ole päihtynyt tai edes psykoosissa (tietääkseni). Tuli vain mielihalu jakaa tämä jossain.